Juha Rislakki:
Vaarini Teuvo Manner tuli perheensä kanssa Viipurinlahden Mustasaaresta, Lonnan kautta Vallisaareen. Vaarini oli laivaston palveluksessa.
Miinojen jälkeen hänestä tuli torpedo-korjaamon ja varaston esimies. Korjaamo oli louhittuna torpedolaiturin vieressä olevan kallion uumeniin. Pienenä poikana asuin mummin ja vaarin luona Vallisaaressa 1950-luvulla. Mummi ja vaari asuivat Torpedolahden yläpuolella olevassa talossa, joka on vieläkin paikoillaan. Sain ilon käydä siellä kesällä 2022. Vallisaaresta on hyvät muistot.
Pirkko Caselius o.s. Rantanen;
Olin 3-vuotias, kun muutimme Vallisaareen ja asuimme siellä siihen asti, kun sääasema, jossa isäni työskenteli, siirtyi Tikkakoskelle.
Ensin asuimme Luotsitalossa ja myöhemmin saaren keskustassa toimistotalossa.
Kansakoulun kävin Vallisaaressa ja oppikouluun menin Kruununhakaan Helsingin uuteen yhteiskouluun. Koulumatka taittui talvella jäätietä pitkin ja kesällä ensin armeijan veneellä Suomenlinnaan ja sieltä edelleen lautalla.
Äitini leipoi lauantaisin pullaa ja kun pullat olivat paistuneet, koputettiin kattoon ja naapurit tulivat lämpimäisille.
Minulla oli leikkimökki vanhassa sikalassa. Se oli niin iso, että sinne mahtui hetekaki. Ystäväni Marjatan kanssa yövyimme siellä toisinaan.
Leikimme kotia, hoidimme nukkejamme ja siivosimme tuon tuostakin eikä vanhemmilla ollut sinne asiaa, kun meillä oli siivouspäivä.
Toisella hyvällä ystävällä oli myös leikkimökki ja sielläkin olimme yötä. Hyvä naapuri toi meille kanisterissa vettä ja lohileipiä.Olisimme mieluummin ottaneet lauantaimakkaraa.
Eräänä kesänä pääsin kesätöihin Koiviston kauppaan. Se oli tosi mukavaa. Sain punnita isolla vaaalla jauhoja, sokeria, jauhaa kahvia ja mitata maitoa asiakkaan omaan kannuun.Minusta oli hienoa liehua valkoisessa takissa.
Vallisaari oli ihana paikka asua ja sain sieltä elinikäisiä ystäviä enkä koskaan unohda niitä maisemia.
.webp)
