Merja Lång-Valtonen:

”Vallisaareen muutimme kun mieheni sai paikan Suomenlinnaan kapiaiseksi. Asuimme rannassa olevassa kerrostalossa. Saarella oli silloin osa varusmiehiä, koulu oli juuri lopetettu. Rannassa oli myös pesutupa ja sauna, aivan siinä kerrostalon vieressä. Talvella liikuttiin jäätietä pitkin muuten K2 veneellä. Santahaminan kaupasta tilattiin ruokaostokset ja ne toimitettiin samaisella K2 yhteysaluksella. Esikoisemme syntyi Vallisaaressa asuessamme ja muistan kuinka työntelin vaunuja pitkin saarta.

Juhannuksen aikaan Vallisaaressa kasvoi aina paljon kieloja ja niitä kerättiin kaikkiin juhliin, muistan kuinka keräsimme ystäviemme hääkimppuun kielot lehdosta. 🌿
Saarelaisten kesken vallitsi hyvä yhteishenki ja juhliin tehtiin vuorollamme kotiviiniä ”Lilliä ”, ruoka tehtiin nyyttäri-periaatteella ja musiikkia toi jokainen mielensä mukaan, tanssittiin ja seurusteltiin usein aamuun asti ja kaikilla oli lyhyt kotimatka. Juhlat vietettiin usein koulun juhlasalissa ja juhannuksena liehui salossa tietysti Suomen lippu. Kävimme viime kesänä tyttäreni ja siskoni kanssa katsastamassa paikkoja ja kyllä sieltä löytyi tuttuja paikkoja ja paljon muistoja. ”

Veikko Koivisto:

”Asuin Vallisaaressa 1943 – 1968. Isäni toimi armeijan siviilityöntekijänä. Äitini työskenteli aluksi Suomenlinnan Elannossa. Myöhemmin hän piti kauppaa saaressa 1950 – 1960 luvuilla vajaat 10 vuotta. Juhannuskokko poltettiin Vallisaaren ja Kuninkaansaaren välisellä sillalla, myöhemmin ns. Anderssonin laiturilla, mikä on lähellä Kustaanmiekkaa saaren pohjoisrannalla. Juhannustanssit tanssittiin Sääaseman kasarmilla ns Huviliiterissä ja myöhemmin uudella koululla. Musiikista huolehti joinakin vuosina saaren oma orkesteri sekä levyt. Naiset piti pientä puhvettia ja miehet kävivät ”asioilla” nurkan takana.”

 

Nuoria naisia juhannuksen vietossa Vallisaaressa

1950 -luku loppu . Nuoria naisia Juhannuksen vietossa Vallisaaressa. Vasemmalla taustalla paikalle kerääntynyt väki seuraa kokon polttamista. Taivaanrannassa häämöttää Isosaari.